Sosiaalista liikettä, ilon vuoksi

Lokakuun Hyvän elämän lähde -kirjoituksessa tarkastelemme aihetta asiantuntijan henkilökohtaisesta näkökulmasta. Kirjoittaja pohtii teemaa omien havaintojensa ja kokemustensa kautta.

---

Suomi on valittu jo useaan kertaan maailman onnellisimmaksi maaksi. Syitä tähän on arvuuteltu ja selitetty monella tavalla, mutta niitä ei ole nyt tarkoitus käydä läpi. Olivat syyt mitkä tahansa, mielestäni on järkevää pitää kiinni tuosta kärkisijasta myös tulevaisuudessa. Siksi on hyvä nostaa esiin muutama asia, jotka voivat osaltaan auttaa siinä. Eikä haittaa, vaikka ero muihin maihin samalla vähän kasvaisikin.

Omaan tajuntaani ja verkkokalvoilleni on piirtynyt viime vuosituhannen lopulla tehty eurooppalaisten liikkumiseen liittyvä tutkimus, jossa me suomalaiset saavutimme kärkisijan ilon vuoksi liikkumisessa ja kakkossijan sosiaalisessa liikunnassa. Tosin ikävä kyllä sieltä väärästä päästä.

Sen jälkeen vesi on vaihtunut Vesijärvessä moneen kertaan, mutta hieman epäilen, onko tilasto keikahtanut kokonaan päälaelleen reilussa kahdessakymmenessä tai tarkemmin sanottuna vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa.

Liikkumisen pitäisi tuottaa iloa

Jos mietitään liikuntaa – ei siis urheilua, saati huippu-urheilua – niin ilon ja jopa riemun pitäisi olla melkeinpä lähtökohta sille, miksi liikumme.

Toki liikunnalla, kuten kaikki hyvin tiedämme, on niin paljon hyödyllisiä vaikutuksia, että niiden luettelemiseen tarvittaisiin niin paljon tekstiä, että siitä riittäisi hyvää unilääkettä monelle illalle. Liikkuminen vaikuttaa terveyteen, toimintakykyyn, mielialaan, uneen, palautumiseen ja moneen muuhun asiaan.

Jos liikuntaan ei liity iloa, se ei tietenkään tarkoita, että sen ainoa vastinpari olisi suru. Siitä huolimatta ainakin henkilökohtaisesti haluaisin nähdä enemmän liikunnan iloa ja jopa aitoa riemua.

Siihen on myös käytännöllinen syy. Se, mikä tuottaa meille iloa ja riemua, muuttuu usein helpommin rutiiniksi. Mieluisia asioita tulee tehtyä myös silloin, kun muuten ei oikein jaksaisi tai viitsisi. Pitkässä juoksussa juuri sillä voi olla huomattavasti suurempi merkitys kuin täydellisellä harjoitusohjelmalla tai hyvillä aikomuksilla.

Sosiaalinen liikkuminen on paljon muutakin kuin ryhmäliikuntaa

Sosiaalinen liikkuminen, tuo toinen suomalaisen liikkumisen mahdollinen pullonkaula, ei luonnollisesti tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi nyt painua paikalliseen tanhukerhoon tai triathlonseuraan harjoittelemaan ryhmässä. Vaikka molemmat voivat toki olla erittäin hyviä vaihtoehtoja.

Sosiaalinen liikkuminen voi aivan yhtä hyvin tarkoittaa kävelylenkkiä ystävän kanssa, perheen yhteistä metsäretkeä tai kaveriporukan padelpeliä. Olennaista ei ole laji tai tekemisen muoto, vaan se, että liikkumiseen yhdistyy yhdessäolo.

Sosiaalinen liikunta ei ruoki pelkästään fyysistä puolta. Monesti lenkillä myös maailma paranee. Tai jos nyt ei aivan koko maailma, niin ainakin oma mieliala. Toki itsekseen tehdyillä lenkeillä on oma tärkeä paikkansa. Joskus on hyvä päästä rauhassa jäsentämään ajatuksia ja olla hetki omassa seurassaan. Oikein hyvän ystävän kanssa lenkillä voi muuten välillä olla myös hiljaa ja keskustella vasta silloin, kun siltä tuntuu.

Ilo ja sosiaalisuus mahtuvat samalle lenkille

Liikunnan ilo ja sosiaalinen liike eivät tietenkään tarvitse erillisiä liikkumiskertoja. Ei siis kannata ajatella, että tänään liikun ilosta ja huomenna sosiaalisesti. Nehän voi hienosti yhdistää.

Joskus lenkki kaverin kanssa voi olla erinomainen tapa purkaa puolin ja toisin päivän, viikon tai vähän pidemmänkin ajan aikana syntyneitä patoutumia. Silloin kannattaa tarvittaessa tehdä riittävän pitkä lenkki, jotta loppumatkasta alkaa löytyä myös iloa ja valoa. Eikä siis pelkästään liikkumiseen, vaan elämään yleensä.

Ehkä juuri tässä on yksi sosiaalisen liikkumisen hienoimmista puolista. Liikunnan fyysiset hyödyt tulevat siinä sivussa, mutta samalla tulee hoidettua ihmissuhteita, vaihdettua ajatuksia ja parhaimmillaan autettua sekä itseä että toista voimaan paremmin.

Kun tavoitteet muuttuvat, liikkuminen voi jatkua

Tunnustaudun henkilökohtaisesti aika kilpailuhenkiseksi. Häviäminen ei ole kivaa. Liikunnassa, saati urheilussa, kilpaileminen ei fyysisesti enää muutamien vakavampien sairastumisten jälkeen onnistu – ainakaan sillä tasolla, jolla itse haluaisin.

Liikunnan ilo, aito riemu ja sosiaalinen liikkuminen ovat kuitenkin pitäneet yllä rutiiniani liikkua. Tavoitteet ovat vain muuttuneet.

Nykyisin liikkumisen tavoitteina ovat vastustuskyvyn ylläpitäminen, sairauksien ennaltaehkäisy, aivojen toiminnan ylläpitäminen – ja mielellään jopa kehittäminen – sekä yleisen energisyyden säilyttäminen. Toki otan kaikki muutkin liikunnan tarjoamat hyödyt riemulla vastaan, ja niitähän riittää.

Nuo tavoitteet ovat varmasti monen muunkin mielestä ihan hyviä. Jo ne itsessään voivat potkia liikkeelle. Mutta kun mukana on lisäksi liikunnan iloa, ajoittain jopa lapsenomaista riemua ja sopivasti sosiaalista ulottuvuutta, liikkeelle lähteminen on huomattavasti helpompaa kuin silloin, jos syyt ovat pelkästään fiksuja ja rationaalisia.

Etsi oma tapasi nauttia liikkumisesta

Jokaisen tehtävänä onkin löytää itselleen sopivat tavat saada entistä enemmän iloa ja riemua omaan liikkumiseensa. Yhdelle se voi tarkoittaa kävelyä metsässä, toiselle pyöräilyä, uintia tai hiihtoa ja kolmannelle pallopelejä kavereiden kanssa. Olennaista on löytää tekemistä, jonka pariin tekee mieli palata.

Eikä ole lainkaan huono asia, jos liikkumiseen sisältyy ainakin silloin tällöin myös sosiaalinen puoli. Jos ei muuten, niin yhteinen lenkki voi olla juuri se asia, jonka ansiosta kaverisi saa itsensä ylös sohvalta ja ulos kävelemään.

Ja jos kaveri viettää sinun kanssasi enemmän aikaa lenkkipolulla kuin sohvalla, hän tuskin jälkikäteen tulee sinua siitä moittimaan. Saattaa jopa kiittää.

Nyt siis persukset irti penkistä, hymyä huuleen ja liikkumaan – sosiaalisesti tai ei.

Teksti on osa Hyvän elämän lähde -kokonaisuutta.