Aqualaiset sorvin äärellä: Valto, jätevedenpuhdistusprosessin täysasiantuntija

02.02.2021 08:59

Tänään saan viettää työpäivää 43 vuotta jätevedenpuhdistusprosessien parissa työskennelleen operaattorin Valton kanssa. Aloitamme aamun Kariniemen prosessivalvomosta katsomalla tietokoneelta prosessikuvia ja -piirtoja. Valto tuntee prosessin eri vaiheet kuin omat taskunsa, ja hän kertookin minulle näkevänsä kuvista heti, että mm. välpät ovat toimineet viime yön aikana moitteettomasti. Välppäyksellä jätevedestä poistetaan isommat partikkelit heti puhdistusprosessin alkuvaiheessa. Jatkamme kuvien katsomista ja Valto näyttää tietokoneelta, miten automaatiojärjestelmästä saa täydellisen kokonaiskäsityksen koko jätevedenpuhdistusprosessin eri vaiheista. Kyseinen automaatiojärjestelmä on palvellut Lahti Aquan tarpeita jo kahdeksan vuotta, ja Valto mainitseekin sen olevan operaattoreiden tärkein työkalu.

Kun aamun tilannekuva on muodostettu, lähdemme keräämään näytteitä lingoilta. Otamme purkkeihin rejektivettä sekä kuivattua lietettä, joista Ali-Juhakkalassa sijaitsevassa laboratoriossa tutkitaan kiintoaineen ja kuiva-aineen määrää. Tulokset ovat nähtävissä vuorokauden kuluessa raportointijärjestelmässä. Valton puheessa korostuu oman laboratorion tärkeys, sillä siellä tehtävien analyysien takia tutkimustulokset saadaan nopeasti prosessihenkilöiden nähtäville. Tulosten perusteella operaattorit pystyvät tekemään tarvittaessa muutoksia jätevedenpuhdistusprosessiin kaikilla neljällä toiminta-alueen jätevedenpuhdistamolla.

Valton lisäksi jätevedenpuhdistusprosessia operoi viisi muuta operaattoria. Tällä hetkellä operaattorit ovat jakautuneet Kariniemeen ja Ali-Juhakkalaan. Ennen koronaa operaattorit kiersivät kuitenkin muutaman kuukauden syklissä kahdella suurimmalla puhdistamolla, mutta koronan tuomat varotoimet ovat vaikuttaneet luonnollisesti myös operaattoreiden työn kiertoon. Valto tunnustaa jo kaipaavansa aikaa, jolloin pääsisi taas työskentelemään kahdella eri laitoksella.

Työtä aistien varassa

Kun olemme ottaneet näytteet lingoilta, laskeudumme näytepurkkien kanssa noin 25 metriä rappusia alas luolaan. Samalla Valto kertoo minulle, miten laitoksia on viimeisten vuosikymmenien aikana järjestelmällisesti huollettu ja prosessin osia uudistettu.

–   Kaikki tarpeemme on huomioitu ja prosesseihin liittyvät ongelmat pyritty ratkaisemaan, Valto sanoo kiitollisena.

Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut Valton rutiiniin tehdä joka aamuista laitoskierrosta, jolle minäkin pääsen tänä aamuna mukaan. Laitoskierroksella hän tarkoittaa jätevedenpuhdistusprosessin etenemistä jalan, siis prosessin osa kerrallaan.

–   Silmät, korvat ja haju kertovat eniten jätevedenpuhdistusprosessin toimivuudesta, Valto peräänkuuluttaa samalla kun etenemme luolan käytävillä.

Välillä pysähdymme keräämään ilmastusaltaista näyteastioihin palautusliete- ja ilmastusnäytteitä sekä alkaliteettejä. Alkaliteetti mittaa veden kykyä vastustaa pH:n muutosta siihen happoa lisättäessä. Jatkamme laitoskierrosta ja minusta alkaa tuntua, että myös jalat ovat yksi tärkeimmistä työvälineistä Valtolla. Toteankin saaneeni kahden ensimmäisen tunnin aikana jo enemmän askeleita, kuin normaalisti koko työpäivän aikana.

–   Olisi meillä polkupyörätkin käytettävissä, mutta käytän sellaista vain, jos jotakin paikkaa kolottaa, Valto kertoo ja osoittaa matkan varrelle jääviä pyöriä.

Seuraavaksi piipahdamme analysaattorihuoneessa, jossa Valto varmistaa näytöiltä prosessissa vaikuttavien kemikaalien kuten ammoniumtypin, fosforin, kiintoaineen sekä nitraatin sen hetkiset lukemat. Niidenkin perusteella Valto toteaa, että laitos toimii nyt moitteettomasti:

–   Mielekkäintä tässä työssä kuitenkin on se, kun pääsee ratkomaan vikatilanteita ja säätämään prosessia. Kun kaikki prosessissa toimii, työ on jopa vähän yksitoikkoista.

Kun olemme jatkamassa matkaa, laborantti Natalia saapuu huoltamaan laitteita analysaattorihuoneeseen. Vaihdamme pikaiset kuulumiset ja jatkamme kierrosta kohti prosessin alkupäätä eli tulotunnelia, mistä koko jätevedenpuhdistusprosessi saa alkunsa. Nenääni haju on tässä kohtaa melkoinen, mutta Valto katsoo minua lähinnä huvittuneena. Toteamme laitoskierroksen tehdyksi ja suuntaamme aamukahville perusteellisen käsienpesun kautta.

Näkösyvyyksiä ja lietepatjoja

Kahvitauko hujahtaa hyväntuulisten miesten seurassa, jonka jälkeen suuntaamme koneelle katsomaan huoltokortistoa. Valto kertoo, että myös laitteistojen huollot kuuluvat operaattoreiden vastuulle. Huoltoja pyritään tekemään aina silloin, kun aikaa muilta töiltä jää. Päätämme, että tänään lounaan jälkeen suoritamme ja kuittaamme huoltolistalta ainakin polymeerilinjaston huuhtelun, hiekanerotuskompuran öljyn lisäämisen, pneumatiikkakompressorin kondenssiveden poiston sekä välpän ja välpepesurin rasvauksen. Ennen huoltotöitä suuntaamme kuitenkin katsomaan päivittäin mitattavat näkösyvyydet ja lietepatjat jälkiselkeytysaltaista. Mittaustulokset kirjaamme ylös ja syötämme myöhemmin raportointijärjestelmään. Näkösyvyydet asettuvat 90-100 cm välille. Valto kertoo, että mikäli näkösyvyys pienenee liikaa, on se merkki puhdistustehon heikkenemisestä. Tulokset eivät kuitenkaan anna merkkejä siitä. Lisäksi jälkiselkeytysaltaiden pohjalla lepäävä lietepatja on tärkeää mitata, jotta tiedetään, palautuuko aktiivilietteestä riittävä määrä takaisin ilmastusaltaisiin jatkamaan jäteveden puhdistusprosessia.

On lounaan aika, ja olen varautunut eväin kuten Valtokin. Lounastamme yhdessä toisen operaattorin Matin sekä automaatioasentajan Juhan kanssa.

–   Muista pestä kädet, Valto muistuttaa ennen jääkaapille menoa.

Hän kertoo syövänsä tänään lounaaksi eilen valmistamansa päivällisen rippeet. Työpäivän päätyttyä ja kotiin päästyään Valto valmistaa aina itselleen ja vaimolleen päivällisen, jonka jälkeen on päivittäisen välilevon vuoro sohvalla. Koiran lenkityksen jälkeen iltarutiineihin kuuluu aina iltakahvit, minkä jälkeen ryhdytään jo valmistautumaan seuraavaan työpäivään. Aamuherätys on melkeinpä joka aamu klo 5.15 olipa sitten edessä työpäivä tai ei. Kysyn Valtolta mikä hänestä on parasta Lahti Aqualla työskentelyssä;

–   Meistä pidetään niin älyttömän hyvää huolta täällä, Valto vastaa.

Tässä lienee yksi syy siihen, miksi Valto ei vielä ole tehnyt päätöstä, malttaako hän jäädä vielä ensi vuonna eläkkeelle.

Iltapäivän ohjelmaan sisältyy aiemmin huoltokortistosta katsomamme huoltotyöt. Lisäksi ennätämme pestä lähtevän veden kourut ja tehdä kierrätyslietepumppujen vuoronvaihdon. Valton kuten muidenkin operaattoreiden työpäivä päättyy aina saunavuoroon. Saan myös kutsun löylyihin, mutta vaihtovaatteiden jäätyä kotiin kieltäydyn kohteliaasti. Koska Valtolla ei ole päivystysviikkoa, hän pääsee löylyistä kotiaskareiden ja kokkailujen pariin, ja voi hyvällä omalla tunnolla jättää työasiat saunan lauteille. Seuraavana aamuna päivä käynnistyy tuttuun tapaan jälleen klo 5.15.