Aqualaiset sorvin äärellä - suunnitteluinsinöörin matkassa

20.12.2019 08:30

”Ihan paras”, kuuluu työkavereiden vastaus kysyttäessä millainen Sauli on työtoverina. Sauli työskentelee Lahti Aqualla suunnitteluinsinöörinä, ja tekee yhteistyötä mm. infrarakentajien, kaupungin ympäristösuunnittelun ja -maankäytön sekä muiden sidosryhmien kanssa. Perushommia päivän aikana ovat esimerkiksi tulevien vesijohtoverkoston muutosten, uusien vesijohtolinjojen ja pumppaamojen suunnittelu, verkoston kapasiteetin eli ”pullonkaulojen” selvittäminen, sprinkleriverkostojen mallintaminen ja kaavalausuntojen laadinta. Sauli tekee työmaakäyntejä ehtiessään, mutta on suurimman osan ajasta työpisteellään tai palavereissa sekä hoitaa asioita erilaisilla viestimillä. Tällä hetkellä hän viimeistelee vuoden 2020 kohteiden suunnittelua ja työstää jo vuoden 2021 kohteita. Sauli on suunnitteluttanut ja suunnitellut muun muassa VT12-tiehankkeen vesijohtolinjojen siirtoja.

Emoyhtiön puolella työskentelevä Sauli pyrkii pitämään tiivistä yhteistyötä Aqua Palvelun sekä asiakaspalvelun kanssa. Yhteistyötä eri yksiköiden kanssa on, ja voisi hänen mielestään olla enemmänkin.

– Täällä homma vaan sujuu, kun arvostetaan puolin ja toisin toisten työtä, tiivistää Sauli konsernissa työskentelyn parhaita puolia.

Järjestelmien ”sekakäyttäjä”

Hipsin Saulin huoneeseen puolilta päivin, milloin olemme sopineet, että lyöttäydyn suunnitteluinsinöörimme matkaan työmaakäynneille. Työhuone on täynnä suuria tulostettuja karttoja, joihin Sauli on piirtänyt tulevien vesijohtolinjojen suunnitelmia. Karttoja on seinillä, sivupöydillä ja myös korkeat hyllyköt on teipattu umpeen kartoilla. Kahden näytön välissä nököttää lihava paperipussi täynnä pähkinöitä. Sauli tunnustautuu pähkinähulluksi heti kättelyssä. Hörpimme kahvit Saulin työpisteellä, ja hän esittelee tietokoneen näytöiltä maallikolle täysin hepreana näyttäytyviä verkostokarttoja. Suunnitteluinsinööri käyttää työssään montaa eri järjestelmää, ja pitelee lankoja käsissään moneen suuntaan. Eräänlainen sekakäyttäjä, vitsailemme ja alamme maalailemaan (ehkä liiankin) lennokasta otsikkoa tälle jutulle.

Ennen tapaamistamme Sauli on jo ehtinyt koukata tiimipalaverin kautta, vastannut puheluun sekä kahlannut läpi sähköpostia ja edistänyt tekemättömiä töitä. Nyt kahvia hörppiessämme Saulilla on meneillään erään suunnittelujärjestelmän tarkastus: järjestelmätoimittajalla on ollut ongelmia järjestelmään pääsyn kanssa, ja Sauli testaa sen toimintaa. Järjestelmä toimii moitteettomasti, ja tämä kuitataan sähköpostitse toimittajalle. Sauli käyttää suunnittelussa useita suunnittelutyötä tukevia asiantuntijasovelluksia. Sen lisäksi tieto kulkee modernien sähköisten viestimien välityksellä.

Palaverimatkat palauttelutreeninä

Sauli nousee ylös satulatuoliltaan. Olemme valmiita työmaakäynnille. Insinööri on tarkkana asianmukaisista varusteista: kypärä, huomiotakki ja turvakengät on oltava myös minulla, kun suuntaamme työmaille. Tässä vaiheessa Sauli yleensä vaihtaa satulaa, kun polkaisee työmaakäynneille tai kokouksiin pyörällään. Onnekseni kuitenkin hyppäämme tällä kertaa firman kaasuautoon.

Ajellessamme kohteena olevalle kiinteistölle Simolanmutkaan, kyselen Saulilta hänen pyöräilyharrastuksestaan. Käy ilmi, että Saulihan onkin melkoinen haka maastopyöräilyssä. Harrastuksensa parissa hän on hyvin aktiivinen, ja seuraava suuri tavoite siintääkin ensi kesänä Tahkolla, kun tähtäimenä on urakoida 120 kilometrin matka alle kuuden tunnin. Työmatkoihin ja palaverimatkoihin Saulilla kertyy huima määrä kilometrejä pyörän selässä. Nämä matkat hän ottaa palauttelutreeninä, ja jo pelkästään niistä tulee noin 3500 kilometriä taivalta vuodessa.

Insinööri lapion varressa

Simolanmutkassa käymme tarkastamassa venttiilikaivon, josta Sauli ottaa muutaman kuvan muistiin jatkoselvittelyä varten. Vaihdamme pari sanaa paikalla olevien urakoitsijan työmiesten kanssa ja jatkamme matkaa Launeelle. Launeella rämmimme tossut kuraisina sateen kastelemassa savimaastossa ja paikannamme purkuputken päätä. Tarkistettavana on VT12-hankkeeseen liittyen sisääntuloväylän hulevesipumppaamon purkulinja. Sähköisten järjestelmien lisäksi tilanne käydään usein tarkastamassa myös paikan päällä. Tällä kertaa havainnoimme, että purkulinjasta ei ole aiheutunut eroosiota maastoon, ja läheinen alikulkutunneli on säilynyt kuivana.

Alkuperäiset suunnitelmat muuttuvat, ja suuntaammekin seuraavaksi satamaan, kun suunnitteluinsinööri Jyrki soittaa Saulille tarvitsevansa autosta työkaluja. Kiiruhdamme paikalle, jossa Jyrki jo heiluu metallinpaljastimen kanssa. Käynnissä on jätevedenpuhdistamon varapurkuputken kaivonkannen kiivas metsästys. Sauli tarttuu lapioon ja kaivaa kunnon kraaterin hiekkaan. Kaivonkantta ei vielä löydy, mutta Jyrki sanoo jatkavansa etsintöjä myöhemmin.

Lähdemme takaisin Saulin työpisteelle, ja jätän Saulin viimeistelemään päivän töitään. Illalla hänellä on tiedossa harjoituslenkki, joka nollaa sopivasti päivän tapahtumia. Vapaa-ajallakaan Sauli ei kuitenkaan täysin pääse eroon työmaistaan, sillä niitä osuu harjoittelulenkkien varrelle, minkä lisäksi kotona odottaa omakotitalon remontti.